31.10.2018

TEESI 5: Miksi ei pride-kulkueeseen


Myös seurakunnat ovat osallistuneet viime aikoina pride-kulkueeseen. Sitä on
perusteltu tasa-arvolla ja tuella sukupuolivähemmistöille.

Mutta pride-kulkueessa ei ole kysymys tasa-arvosta
Pride-kulkueessa on kysymys gender-ideologian tukemisesta:
  • biologisen sukupuolen häivyttämisestä
  • isän ja äidin muodostaman perherakenteen heikentämisestä
  • moniavioisuuden ajamisesta
  • seksuaalisten halujen toteuttamisen nostamisesta ihmisoikeuksien rinnalle
  • ...

Biologisen sukupuolen häivyttäminen
Biologinen sukupuoli on tieteellinen fakta, joka kuitenkin halutaan korvata sukupuoli-identiteetillä eli ihmisen omalla mielipiteellä omasta sukupuolestaan.
Tämä sukupuoli-identiteetti korvaa sitten biologisen sukupuolen ihmisen perusominaisuutena.

Tällainen sanojen uudelleenmäärittely on jo johtanut siihen, että media on  kertonut uutisena, että mies synnyttää.

Vaikka lapsikin tietää, että mies ei voi synnyttää.

Päiväkotilapset ja alakoululaiset sukupuolikasvatuksen kohteina
Vaarallisinta on, että Opetushallitus ajaa jo varhaiskasvatukseen seksuaalikasvatusta, jossa alle kouluikäisiäkin lapsia opetetaan kyseenalaistamaan biologinen sukupuolensa. Englannissa tämä on johtanut siihen, että jo teini-ikäisille annetaan hormonihoitoa ja valmistetaan heitä biologisen sukupuolen tuhoavaan ja korjaamattomaan sukupuolikirurgiaan.

Tämä ei ole lapsen oikeuksien mukaista. Tämä on vain aikuisten päähänpinttymä, joka on lapsen terveelle kehitykselle vaarallista.
Jos ihminen on toista sukupuolta kuin haluaisi olla, kysymyksessä on henkinen asia (sukupuolidysforia) eikä sitä pidä korjata kirurgialla. Ei anorektikkoakaan, joka luulee olevansa liian lihava, kehoteta laihduttamaan. Sitäkin sairautta hoidetaan henkisenä ongelmana.

Seurakunnat lasten turvasatamiksi
Kun vanhemmat tulevat lastensa kanssa seurakuntaan, heidän on voitava luottaa siihen, että lapsen sukupuolta ei siellä kyseenalaisteta eikä lasta kehoteta miettimään omaa sukupuoli-identiteettiään.

Seurakuntien on huolehdittava, että lapset saavat siellä kasvaa turvallisesti poikina ja tyttöinä ja vanhemmat voivat luottaa siihen.

Pojat voivat pukeutua pinkkiin ja tytöt harrastaa taistelulajeja, mutta tytöt ovat silti tyttöjä ja pojat poikia. Lasten tervettä kehitystä ei saa häiritä kyseenalaistamalla heidän sukupuolensa.

Siksi seurakuntien ei tule osallistua pride-kulkueeseen!

Risto Sepponen
Rohkeasti kristittynä
Muuttumaton sanoma, uudet tavat kertoa

Kirkkovaltuusto 31
Seurakuntaneuvosto 103
Espoon tuomiokirkkoseurakunta
Yhdessä matkalla-lista

28.10.2018

TEESI 4: Kristillinen avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto


Hengellinen vai maallinen asia?

Sekä että! 

Jumala tarkoitti miehen ja naisen elämään yhdessä. Miehen ja naisen liitto on pyhä ja Jumalan asettama.


Yhteiskuntakin on perinteisesti tunnustanut isän ja äidin liittoon perustuvan perherakenteen ihanteeksi, koska se on lasten kannalta paras ja turvallisin kasvuympäristö. Siksi biologinen ja juridinen vanhemmuus on rinnastettu toisiinsa. Näin suojellaan ennen kaikkea lapsia.

Uusi lainsäädäntö irrottautuu tästä biologisen isän ja äidin perheen ihanteesta ja asettaa kenet tahansa aikuisen ihmisen isän ja äidin korvaajaksi.


Miehen ja naisen liitto on lasten etu
Kaksi miestä ei voi koskaan voi korvata äitiä eikä kaksi naista voi koskaan korvata isää. Jokaisella lapsella on oikeus biologiseen isään ja äitiin. Avioerotilanteissakin yhteiskunta huolehtii, että lapsella säilyy yhteys molempiin heistä.

Samaa sukupuolta olevat parit voivat jo nyt määritellä molemmat heistä lapsen ’vanhemmiksi’ja näin hävittää tiedon biologisesta isästä tai äidistä.Lapsella ei silloin ole koskaan mahdollisuutta saada tietää molempia biologisia vanhempiaan. Lapsesta tehdään geneettinen orpo. Se ei ole lapsen oikeuksien mukaista.

Jumala tarkoitti yhden miehen ja yhden naisen elämään yhdessä
Näin sanoo luomiskertomus ja sen vahvisti myös Jeesus todetessaan, että

Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.

Kristinuskon vaikutuksesta moniavioisuudesta on luovuttu ja isän ja äidin muodostamasta perheestä on tullut vallitseva ihanne.

Suhtautuminen homoseksuaaleihin ihmisiin
Homoseksuaalisuuden harjoittaminen on Raamatun mukaan väärin. Samoin kuin esim. ahneuden harjoittaminen. Emme kristittyinä sen tähden siunaa homoseksuaalisuuden harjoittamista, mutta homoseksuaaleihin ihmisiin tulee tietenkin suhtautua rakkaudellisesti.

Jeesuksen esimerkin mukaisesti emme tuomitse ihmistä, mutta emme myöskään hyväksy Jumalan tahdon vastaista toimintaa.
Siksi ei myöskään samaa sukupuolta olevien liittoa tule siunata.

Siksi kirkon ei tule muuttaa avioliittokäsitystään

Risto Sepponen
Rohkeasti kristittynä
Muuttumaton sanoma, uudet tavat kertoa

Kirkkovaltuusto 31
Seurakuntaneuvosto 103
Espoon tuomiokirkkoseurakunta
Yhdessä matkalla-lista

25.10.2018

TEESI 3: Vahvan lähetystyön puolesta


Seurakunnan tehtävä perustuu itsensä Jeesuksen antamaan toimeksiantoon:


”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”

Lähetystyön päämäärä ja tarkoitus on seurakunnan leviäminen kaikkeen maailmaan ja ihmisten pelastuminen iankaikkiseen elämään.

Meidän tehtävämme on kastaa ja opettaa - lähellä ja kaukana.

Kaikkien lähetysjärjestöjen kautta
Suomen ev.lut. kirkko ei itse tee lähetystyötä, joka on perinteisesti hoidettu erillisten lähetysjärjestöjen kautta. Lähetysjärjestöjen runsaus on rikkaus ja mahdollistaa monipuolisen ja tehokkaan toiminnan.

Nykyisessä tilanteessa on kaikkia lähetysjärjestöjä tuettava tasapuolisesti. Kirkkohallitus valitettavasti jakaa virallisia kolehtipyhiä toisia järjestöjä suosivasti ja seurakuntien on vaikutettava tällaisen syrjivän käytännön loppumiseen.

Lähetystoiminta ja kehitysapu
Kristillinen diakonia eli ihmisten aineellisten tarpeiden tyydyttäminen on aina kuulunut lähetystoimintaan. Lähetystyössä otetaan huomioon koko ihminen ja hänen tarpeensa.

Mutta diakonia ilman evankeliumin julistamista ei enää ole lähetystoimintaa vaan kehitysapua. On huolehdittava, että lähetysmäärärahoja ei käytetä puhtaaseen kehitysapuun.  Lähetystyön nimeäminen kansainväliseksi toiminnaksi ei saa johtaa siihen, että näin tapahtuu.

Risto Sepponen
Rohkeasti kristittynä
Muuttumaton sanoma, uudet tavat kertoa

Kirkkovaltuusto 31
Seurakuntaneuvosto 103
Espoon tuomiokirkkoseurakunta
Yhdessä matkalla-lista


24.10.2018

TEESI 1: Lähikappeli: Elävän yhteisön hengellinen koti




Olisipa..
lähikappelini elävän yhteisön hengellinen koti, jonne lähiseudun asukkaat voivat tulla, kun vaikkapa valvotun yön jälkeen uusi päivä pelottaa tai kun sairauden tai työttömyyden takia tulevaisuus tuntuu toivottomalta.

Seurakunta ei voi ratkaista kaikkia aineellisia puutteita, mutta meillä on käytössä rukouksen voima ja annettavana kaikille toivo ja tulevaisuus.

Sitä ei muualta saa.

Olisipa..
kappelini auki aamusta iltaan: tarjolla hengellistä ja rakentavaa ravintoa ja rukouspalvelua.

Olisipa..
kappelini hengellisesti rakentava ja kasvattava koti, josta lähdetään ulos maailmaan - sinne, missä toivoa ja tulevaisuutta tarvitaan.

Olisipa..
kappeli-yhteisöni kuin Tukholman S:ta Klaran seurakunta
  • Kristus-keskeinen
  • maallikkoja rohkeasti käyttävä
  • hädänalaisia auttava
  • rukouksessa elävä
  • valmiina vastukseen niiltä, joille Kristus on kompastuskivi.


Kasvavan seurakunnan tunnusmerkit
Kasvava seurakunta elää Pyhän Hengen voimasta ja antaa rohkeasti vastuuta seurakuntalaisille.
Näiden kasvavan seurakunnan tunnusmerkkien puolesta haluan toimia kirkkovaltuustossa ja seurakuntaneuvostossa.

Rohkeasti kristittynä
Risto Sepponen


1.10.2018

Kirkko ja kaupunki -lehti vetää mattoa srk:n alta!


Mielipidekirjoitukseni pääkaupunkiseudun Kirkko ja kaupunki -seurakuntalehteen julkaistiin lyhennettynä Espoon ja Vantaan lehdissä 27.9.2018.

Onko Kirkko ja kaupunki lehti srk:n puolella vai sitä vastaan?

Tämä nousi taas keskustelunaiheeksi alkukesästä, kun piispa Laajasalo arvosteli K&K-lehden linjaa. Hänen mukaansa viestintä on kirkon ykköstehtävä. Ei siis pelkkä väline, vaan viesti itsessään – Jeesuksesta kertominen. Hänen mukaansa K&K tekee ’riippumatonta journalismia’ aivan muista lähtökohdista.

Nykyinen päätoimittaja Heinimäki ja edellinen päätoimittaja Simola vetoavat korkeatasoiseen journalismiin ja lehdistönvapauteen puolustaessaan lehden nykyistä linjaa.

Espoon lehdessä julkaistu
lyhennetty mielipidekirjoitus
Laajasalon kritiikkiin on helppo yhtyä. Seurakuntalehti ei voi olla ristiriidassa srk:n tavoitteiden kanssa. Korkeatasoinen journalismi ei edellytä sitä, että K&K-toimitus toimii kuin valtio valtiossa.
Lehden kristillinen, hengellisesti rakentava sisältö on olematonta. Sisältö keskittyy ihmisten tämänpuoleiseen hyvinvointiin eikä tee selvää eroa kristinuskon ja epäjumalanpalveluksen välillä.

Sen sijaan K&K voisi hyvin olla evankelioinnin ja sielunhoidon väline. Lehti tavoittaa monia, jotka ovat vailla toivoa tai ovat työn ja kuormien uuvuttamia. Tietysti seurakuntalehden tulee kertoa myös ajankohtaisista kirkon asioista - ja niistä tasapuolisesti eikä toimittajien omaa mielipidettä ajaen. Nyt ns. konservatiiviset mielipiteet eivät saa sijaa, niitä pikemminkin halveksitaan.

Onko todella srk:ien parhaaksi rahoittaa viestintää, joka pyrkii ensisijaisesti mielistelemään maailmaa, vaikka tässä maallistuvassa ajassa ihmisten tarpeet vaatisivat aivan jotain muuta.

Risto Sepponen, Espoo

24.9.2018

Espoon piispanvaalin paneeli



Espoon piispanvaalipaneeli pidettiin Leppävaarassa 20.9.2018. Tilaisuus vahvisti kantaani, että Sammeli Juntunen on ehdokkaista paras piispaksi.

Sammeli Juntunen: Hänellä on seurakunnan johtajan, kirkkoherran kokemusta ja ymmärrystä siitä mikä on tämän päivän todellisuus kentällä. Se tuli hyvin esille paneelissakin nuorten ja lasten toiminnasta keskusteltaessa. Hänen teologinen ja opillinen linjansa on myös selkeä ja vahvalla pohjalla. Hänen esiintymisensä on selkeää, myös huumoria on mukana. Hän olisi hyvä keulakuva hiippakunnalle ja myös kirkolle. Median hallitsemassa maailmassa tarvitaan juuri tällaista piispaa.

Kaisamari Hintikka toimii Luterilaisessa maailmanliitossa. Mielestäni ekumenia ei ole riittävä kokemus ja pohja toimia piispana.

Juhani Holma: Hänellä on seurakuntakokemustakin, mutta minusta hän on liian virkamiesmäinen piispaksi,  hiippakunnan johtajaksi ja keulakuvaksi.

Leena Huovinen: Hänen täysin Raamatusta irrallaan olevat mielipiteensä jätän omaan arvoonsa. Hänelle oppikin on vain kohtaamista.


Kirkon suurin ongelma?

Sammeli Juntunen: maallistuminen, sekularisaatio. Monille seurakuntien jäsenillekin Jumalan olemassaolo on epäselvä tai epätosi. Monille Jumala on vain joku voima jossain. Kuitenkin Jumalan ja Jeesuksen olemassaoloa voi puolustaa järjellisestikin. Tähän Sammeli Juntunen olisi erinomainen hiippakunnan johtaja nimenomaan täällä maallistuneella pääkaupunkiseudulla.

Kaisamari Hintikka: viestin selkeys. Viestimme pitää esittää nykykielellä. Oma mielipteeni: ratkaiseeko kielen selkeys mitään, jos sisältö ei ole kohdallaan?

Juhani Holma: Ilon puute. Suomalaiset ovat kirkossa liian ilottomia, maahanmuuttajista pitäisi ottaa oppia.


Ilmastonmuutos, vähentäisittekö lentomatkoja, jos olisitte Espoon piispa?

KYLLÄ: Kaisamari Hintikka, Juhani Holma ja Leena Huovinen
EI: Sammeli Juntunen

Sammeli Juntunen kommentoi muiden kantaa, että ’älkää nyt olko tekopyhempiä kuin olettekaan’. Esim. Hintikka on nykyisin töissä Genevessä ja lentää paljon. Hän käänsikin asian niin, että nykyinen työnantaja maksaa kompensaatiota kaikista lennoista. Mielestäni sekin on sitä tekopyhyyttä.

Olen varma, että kaikki tulisivat lentämään ja käyttämään autoa työssään tarpeen mukaan eivätkä minimoisi hiilijalanjälkeään työtehtävien tehokkaan hoitamisen kustannuksella.


Uskontunnustus, uskotteko neitseestäsyntymiseen?

Leena Huovinen: En.
Muut: Uskon.

Sammeli Juntunen totesi rohkeasti, että jos pappi ei usko neitseestäsyntymiseen, hän on itse asiassa luopunut yhdestä kristinuskon perustavimmasta totuudesta, Jeesuksen jumaluudesta.

Radio Deillä piispanvaalitentti 26.9. klo 9.00 ja 13.00. Viikonloppu-uusinta on 29.9. klo 13.35.
Vaalin ensimmäinen kierros on 8.10.2018.

Siis, Sammeli Juntunen Espoon piispaksi.

20.9.2018

Seurakuntalehti vetää mattoa srk:n alta





Pääkaupunkiseudun srk-lehti Kirkko&kaupunki herättää jatkuvasti keskustelua. Tämä nousi taas keskustelunaiheeksi alkukesästä 2018, kun piispa Laajasalo arvosteli K&K-lehden linjaa.

Hänen mukaansa viestintä on kirkon ykköstehtävä. Ei siis pelkkä väline, vaan viesti itsessään – Jeesuksesta kertominen. Hänen mukaansa K&K tekee kuitenkin ’riippumatonta journalismia’ aivan muista lähtökohdista. Lähtökohta on olla kirkollinen, mutta kirkon tehtävästä riippumaton lehti.

Nykyinen päätoimittaja Heinimäki ja edellinen päätoimittaja Simola vetoavat korkeatasoiseen journalismiin ja lehdistönvapauteen puolustaessaan lehden nykyistä linjaa.


Laajasalon kritiikkiin on helppo yhtyä. Seurakuntalehti ei voi olla ristiriidassa srk:n tavoitteiden kanssa. Korkeatasoinen journalismi ei edellytä sitä, että K&K-toimitus toimii kuin valtio valtiossa.

Lehden kristillinen, hengellisesti rakentava sisältö on olematonta. Sisältö keskittyy ihmisten tämänpuoleiseen hyvinvointiin eikä tee selvää eroa kristinuskon ja epäjumalanpalveluksen välillä.

Sen sijaan K&K voisi hyvin olla evankelioinnin ja sielunhoidon väline. Lehti tavoittaa monia, jotka ovat vailla toivoa tai ovat työn ja kuormien uuvuttamia.

Tietysti seurakuntalehden tulee kertoa myös ajankohtaisista kirkon asioista - ja niistä tasapuolisesti eikä toimittajien omaa mielipidettä ajaen. Nyt ns. konservatiiviset mielipiteet eivät saa sijaa, niitä pikemminkin halveksitaan.

Kirkko ja kaupunki-lehti on iso kustannus pääkaupunkiseudun seurakunnille. Ne rahat pitää käyttää seurakunnnan hyväksi eikä toimittajien oman agendan ajamiseen.

Onko todella srk:ien parhaaksi rahoittaa viestintää, joka pyrkii ensisijaisesti mielistelemään maailmaa, vaikka tässä maallistuvassa ajassa ihmisten tarpeet vaatisivat aivan jotain muuta?